Jokainen meistä on rakastunut tai ihastunut johonkin toiseen henkilöön. Jos tämmöinen myllerrys ei ole vielä tapahtunut, se on teillä väistämättä edessä jossain vaiheessa. Suurin osa ei kuitenkaan tiedä, kuinka paljon fysikaalisia muutoksia ihastuminen taikka rakastuminen tuottaa itsessään. Oikeastaan kyse on enimmäkseen ihastumista, sillä rakkaus on ylläpidettävä asia.
Oksitosiini tunnetaan ns. ”rakkaushormonina”. Sitä on jokaisella meistä yksilöllinen määrä, mutta toisen kosketus ja kaikenlainen muu hellyys nostaa sen määrää. Oksitosiini saa meidän olon tuntumaan kaikkivoipaiseksi, jonka takia ihastunut saattaa tehdä päättömiäkin asioita. Eli, jos tunnet olosi täysin naurettavaksi ihastuksesi edessä kun yrität herättää hänen huomion, ei hätää, se on täysin normaalia.
Miksi sitten ihastumme tiettyihin henkilöihin ja toiset ovat ehdoton ei? Selitys löytyy kaukaa historiastamme, emmekä eroa muista nisäkkäistä paljonkaan. Tunnistamme otollisen kumppanin hänen ominaistuoksustaan. Ihminen pitää puoleensavetävämpinä kumppanina sitä, jonka kanssa voisi mahdollisesti saada vastustuskykyisiä jälkeläisiä.
Mitä tästä voimme siis päätellä? Hormonit huijaavat meitä tekemään päättömiä asioita päättömistä syistä toisen henkilön takia, vain jotta saisimme hänen huomionsa. Soidinmenot ovat väistämättä edessä jokaisella, toivotamme onnea niihin!
Ja ajatelkaa, jos tunnette vetoa siihen kaikista ärsyttävimpään tyyppiin, voitte aina miettiä että voisitte saada vastustuskykyisiä jälkeläisiä.